Joskus harvoin projektin ei tarvitse olla minuuttiaikataulutettu. Tämä on kertomus asioiden tekemisestä omaan tahtiinsa ja vain ja ainoastaan silloin, kun tuntui, että on asiaan jotain annettavaa.
Casena on oma levyni Edge of Wind, jossa päätin yhdistää vuosien aikana kertyneet omat musiikilliset ideat ja tietämyksen äänilevyn tuotannosta kiireettömään aikatauluun. Monestihan levynkansiprojekteissa on mahtava meininki alussa, ja sitten hermoja kiristävä loppuspurtti yllätysten kasautuessa.
Olen soittanut kitaralla monentyyppistä musaa suurimman osan elämästäni, mutta varsinaisia äänityksiä olen tehnyt todella vähän: vain yksi bändilevy, pari radiolähetystä ja muutama studiosessio. 30 vuoden ajalle tuon jaettuaan voi sanoa, että kyllähän sinne enemmänkin keikkaa varmasti olisi mahtunut. Kotiäänityksiä taas on kertynyt paljonkin, joten päätin tehdä ambient-kitaralevyn. Sen saattoi ajatella tekevänsä kokonaan itse omaan tahtiin, soittaen itse kaiken. Kuu Recordsin pomo Antti Kujanpää rohkaisi levyntekoon ja häntä onkin kiittäminen siitä, että päätin siirtyä kotiäänittelystä “nextimmälle levelille”.
Huolellisten alkuvalmistelujen jälkeen alkupiste lienee ajoitettavissa maaliskuulle 2012, jolloin kasasin efektit oikeaan järjestykseen, sain soundiasiat kuntoon ja äänitin ensimmäisen demon. Työtapani tulisi olemaan 100% impulsiivinen: äänittäisin vain, kun on kunnon visio jonka pystyy soittamaan kertaotolla talteen. Suurin osa levyn biiseistä onkin syntynyt juuri niin. Elämässä piti olla tapahtumia, joita sitten kuvitin sävelmuotoon kitaran ja efektien avulla. Metodi kuulostaa aikamoisen new ageltä jopa omiin korviin, mutta on hämmästyttävän kuvaava. Mistään kappaleista ei ole nuottia, vaan sävellaji ja lyhyt sanallinen kuvaus. “Sininen hetki Galata-sillalla marraskuussa, Ab:sta” tuottaa Changing Worlds -kappaleen sävelet ja moodin.
Islannin matka kesällä 2012 oli mieltä suuresti avartava, antoi levylle kansikuvan sekä kiteytti johto-ajatuksen: se olkoon avoimuus, avaruuden tuntu, niin mielessä kuin fyysisestikin. Vaikka en ollut tekemässä mitään konsepti-albumia, koin että kokonaisuuden on kuitenkin oltava yhtenäinen. Halusin tehdä eheän albumikokonaisuuden, joka kuunnellaan kerralla alusta loppuun.
Syyskuussa 2012 kävin Drumforest-studioilla äänittämässä päivän verran. Sessio oli kaksijakoinen: aamupäivän biisit olivat hyviä, mutta iltapäivällä äänitetyissä ei ollut enää juuri mitään ideaa. Viimeisillä voimilla vielä yks -hengessä äänitetty melodia kuitenkin oli sen verran helpottuneen oloinen, että laitoin sen lopulta levyn lopetusraidaksi.
Jossain vaiheessa v. 2013 hankin ebow’n. Sillä on luontevaa soittaa riipiviä, viipyileviä melodioita, ja tietysti ennen pitkää huomasin ajattelevani sen mukaan ottamista myös muutaman levybiisiin, vaikka se merkitsikin sen sielun tuokiokuva -dogmani rikkomista – muutamaan kappaleeseen tuli päällekkäisäänityksiä.
Heinä-elokuu 2014 oli aivan huippu äänityskausi. Kesä oli uskomattoman hieno, aurinkoa riitti, töistä oli lomaa ja muutenkin rauhallista. Heräsin aikaisin, kävin lenkillä, äänitin ja työstin ideoita 3-4h, loppupäivä rentoilua rannassa tai jonkun pallon perässä poukkoilua hyvässä seurassa. Tässä ajanjaksossa saavuttivat lopullisen muotonsa mm. The Open – sekä Rays-kappaleet, molemmat aivan avainbiisejä kokonaisuuden kannalta. The Open saavutti lopullisen muotonsa vasta tässä vaiheessa, vaikka koenkin, että sen alkuhetki oli jo pari vuotta aiemmin Islannin etelärannikolla sumuiselle merelle katsellessani.
Syksyllä 2015 päätin, että prosessi saa loppua, tai en saa ikinä mitään julkaistua. Äänityksiä oli kertynyt paljon, ja ideat rönsyilivät uusista soittimista vieraileviin artisteihin. Radikaaleimmat ennakkokuuntelijat ehdottivat jopa kuiskausten, puheen tai laulun lisäämistä kappaleisiin. Itse haaveilin esim. maanisen kuuloisista perkussiojaksoista, puhaltimista ja sellosta. Päätin kuitenkin laittaa pelin poikki siltä osin ja siirtää muut ideat tulevaisuuteen, ja tämä julkaisu olisi yksin minun ja kitaroiden. Marraskuun alkuun mennessä olin saanut miksaukset ja masteroinnin hoitoon, löytänyt monistamon CD:lle ja hoitanut julkaisuun liittyvän paperisodan Kuu Recordsin hyvällä avustuksella.
Loppujen lopuksi sain aikaan kattavan julkaisun: digitaalisena Spotifyssä (mutta ei 3.2.2022 jälkeen) ja iTunesissa, ladattava versio PDF-bookletin kera BandCampissä, ja vieläpä fyysinenkin julkaisu, jota myydään esim. Custom Soundsissa. Mikäli siis vain musassa riittää substanssia, pitäisi olla riittävän helppoa kartuttaa sillä kokoelmaansa! Aleksi.co -verkkosivusto heijastelee levyn designia ja sisältää olennaisimmat tiedot julkaisusta.
Kiinnostava nähdä, mitä tapahtuu. Yksi elämän tavoitteista on saavutettu ja tuloksena syntyi tällainen musiikillinen päiväkirja ja kasvutarina. Suurta kiirettä ei ollut juuri missään tuotannon vaiheessa. “Aleksi – Kakkoslevy” -kansiokin on jo koneella hyvää vauhtia täyttymässä – ja jos tahti pysyy samana, sekin saadaan julkaistua jo tämän vuosikymmenen puolella!
